Olga KornienkoOLGA KORNIENKO -
Yugran ihmisten kuvaaja
Outi Pohjanheimo
Venäläinen dokumenttiohjaaja Olga Kornienko on kuvannut 15 vuotta alkuperäiskansojen elämää Hanti-Mansiassa eli Yugralla. Hän muutti jo lapsena perheensä kanssa Amur-joelta Surgutiin, ja on nähnyt kaupungin nopean kasvun ja muutoksen. "Nykyään ihmiset ovat streassaantuneita ja kiireisiä, ajatukset pyörivät rahan tekemisen ympärillä", Olga kuvailee kotiseutunsa olosuhteita.
"Niitä asuinpaikkoja, joita olen kuvannut, ei ole enää olemassa. Kaikki muuttuu todella nopeasti Länsi-Siperiassa", Olga Kornienko selvittää. Uusia öljy- tai maakaasuesiintymiä löydetään jatkuvasti ja tuhansia vuosia paikoilla eläneet ihmiset joutuvat muuttamaan alta pois.
Olgan kotikaupunki Surgut sijaitsee keskellä Länsi-Siperiaa. Se on
Venäjän maakaasu- ja öljyteollisuuden risteyskohta. Alueelta löydettiin
1960-luvulla suuria maaöljy- ja maakaasuesiintymiä, jonka seurauksena
Surgut on viimeisten 20
vuoden aikana kasvanut hurjasti. Vuonna 1965 kaupungissa asui noin 15
000 asukasta, kun heitä nyt
on noin 280 000.
Öljy- ja kaasuporaukset ovat tuoneet Länsi-Siperiaan siirtotyövoimaa, ja hantit ja mansit ovat jääneet piirikunnassaan pieneksi vähemmistöksi.
Öljyteollisuus ja alkuperäiskansat
Aikoinaan hantit ja mansit asuivat hyvin laajalla alueella
Länsi-Siperian suurten jokien varsilla. Nykyisin heidän perinteiset
elinkeinonsa kalastus, metsästys ja poronhoito ovat jäämässä öljy- ja
maakaasuputkien sekä porausalueiden alle.
"Öljyteollisuus vaikuttaa voimakkaasti alkuperäiskansoihin.
Kaikki muutokset tapahtuvat hirvittävän nopeasti uusien
öljyesiintymien löytyessä. Se on aiheuttanut alkuperäisväestössä paljon
juurettomuutta", Olga kuvaa tilannetta kotiseudullaan.
"Öljyä, jota alueelta porataan, käyttävät kuitenkin kaikki – myös täällä Suomessa", Olga jatkaa. "Minä en voi auttaa alkuperäiskansoja muulla tavalla kuin tallentamalla heidän elämäänsä ja näyttämällä näitä elokuvia."
Olgalta kysytään usein, miten venäläinen nainen kiinnostui alkuperäiskansojen kuvaamisesta. Vastauksena antaminen on hänestä vaikea. "Jokaisella ihmisellä on elämässään asioita, joita tehdessä on hyvä olla. Kun minä aloin kuvata aitoa alkuperäistä elämänmuotoa, huomasin olevani onnellinen. Olen tehnyt Yugran ihmisistä elokuvia sekä omasta kiinnostuksesta että myös tilaustyönä."
Dokumenttien merkityksestä
Länsi-Siperian venäläiset eivät ole kovin kiinnostuneita Olgan
elokuvista. Osa ihmettelee, miksi
elokuvat ovat niin hitaita. "Pyrin tavoittamaan kuvaamieni ihmisten
rauhallisen,
luonnonläheisen elämänmuodon. Toivon, että se välittyisi katsojille
aitona elokuvieni hitaan temmon kautta", Olga kertoo tyylistään.
Kornienko löytää kuvattavansa usein tuttaviensa kautta. Elokuvia tehdessään hän asuu kuvattaviensa luona useita viikkoja. Olga toimii yksin tai korkeintaan kahden hengen kuvausryhmässä. Tämä on hänen mielestään välttämätöntä, jotta tunnelma ei rikkoontuisi.
"Pyydän kuvattaviani puhumaan heidän omaa kieltänsä. Tulkkina on usein joku sukulaislapsi. Toisen ja kolmannen polven hantit ja mansit osaavat jo venäjää."
"Oikeastaan ei haittaa vaikka meillä ei ole yhteistä kieltä.
Elokuvassa Spring in Treskolie
minä vaan kuvasin, ja sitten vasta
jälkeenpäin puhe käännettiin venäjäksi. Se oli oikeastaan aika
jännittävää. Sitä paitsi ihmiset puhuvat avoimesti ja luontevasti, kun
he tietävät että minä en ymmärrä heidän kieltään", Olga paljastaa.
Dokumentaristin yllätykseksi hänen elokuvistaan on tullut hanti-mansien keskuudessa identiteettiä vahvistava tekijä. Yugran alueen eteläosan mansit katsovat Olgan elokuvista, miten pohjoisen mansit puhuvat, metsästävät, mitä asusteita he käyttävät ja päinvastoin. Eri murteita puhuvat kansat oppivat näin toisiltaan ja toisistaan.
Olga Kornienko Yugralla, hyvän
ystävänsä ja
elokuvistaan tutun metsänenetsi Juri Vellan poroaitauksessa. Kuva on
otettu keväällä porojen vasomisen aikaan. Valokukuva:
Georgi
Korchenkin
Kornienko on kysytty vieras ulkomailla
Olgan elokuvia on näytetty Suomen lisäksi Tanskassa ja Saksassa. Venäjällä Olgan elokuvia on palkittu useilla festivaaleilla.
Tänä syksynä Olga asui pari kuukautta Porvoon taiteilijaresidenssissä. Hänen vierailukautensa päättyi marraskuun alussa. Porvoo on Surgutin ystävyyskaupunki. Kornienko työskentelee myös journalistina ja teki Porvoosta kymmenosaisen juttusarjan Surgutin sanomiin. Nyt hänen kotikaupungissaan tiedettään paljon enemmän Suomen idyllisestä merenrantakaupungista.
Venäjänkielen lisäksi Olga puhuu vähän saksaa. Hänen kouluaikoina englantia ei Venäjällä opetettu – edustihan se ”väärän ja turmeltuneen” ideologian kieltä. Hyvin Olga kuitenkin pärjäsi Suomessa. Porvoossa häntä tulkkasi venäjänkielentaitoiset virolaiset ja suomenkielentaitoiset venäläiset maahanmuuttajat.
”Ouchi, kannatan lämpimästi! Minulla on teille suuri pyyntö. Voinko lainata sinulla jalustaa?” Olga viestitti minulle verkon käännösohjelmien avulla kaivatessaan Porvoossa videokameralleen tukijalkaa.Pohjoisen Etnografia seuran järjestämissä elokuvaesityksissä Olgan
tulkkina toimi Helsingin yliopistossa opiskeleva venäläinen Julia
Basjukina. Kulttuurien Museossa tulkauksesta vastasi museon
intendentti
Ildiko Lehtinen ja Porvoossa Marianne
Flinkenborg.
Elokuvat herättivät keskustelua ja Kornienko vastaili
yleistökysymyksiin näytösten lopussa. "Dokuementtien tarkoitus on
herättää tunteita ja keskustelua. Minulle on tärkeätä nähdä, että
yleisö reakoi elokuviani katsoessa", Olga summasi ajatuksiaan
elokuvailloista.
Dokumentaristi viihtyi Porvoossa mainiosti ja aikoo palata Suomeen
ensi keväänä. "Luulen, että seuraavalla matkallani voin näyttää
uusimman elokuvani Homo Chi.
Se kertoo metsänenetsistä, jonka maille öljyntuottajat ovat
tunkeutuneet", Olga selvitti jatkosuunitelmiaan. Jäämme odottamaan
mielenkiinnolla.
Kirjoittaja on PES:in hallituksen jäsen, dokumentaristi
ja uskontotieteen laitoksen
jatko-opiskelija