Pohjoisen etnografian seura
Sääntöjensä mukaan Pohjoisen Etnografian Seuran tarkoituksena on
vaalia kansankulttuurien ja -uskon monitieteistä
tutkimusperinnettä ja edistää tämän paradigman kansallista ja
kansainvälistä tunnettavuutta. ”Pohjoisuus” Seuran ja
tutkimustradition nimessä viittaa yhtäältä pohjoisten alueitten,
kansojen ja kulttuurien tutkimukseen, toisaalta pohjoisesta –
varsinkin Suomesta ja muista Pohjoismaista – alkunsa saaneeseen
etnografiseen ja antropologiseen tutkimusperinteeseen. Tämän
perinteen uranuurtajina voidaan pitää mm. suomalaista M.A.
Castrenia, saamelaista L.L. Laestadiusta ja unkarilaista Antal
Regulya – sekä nykypäivän näkökulmasta seuran perustajajäseniä
professori emerita Anna-Leena Siikalaa ja professori emeritus
Juha Pentikäistä.
Seura haluaa jatkaa M.A. Castrenin aloittamaa moninäkökulmaista,
kenttätyöorientoitunutta traditiota, jonka mukaan
kirjoituksettomien kansojen historian muodostaa niiden
etnografinen kuvaus:
[Etnografia] on vanhan asian uusi nimitys. Sillä ymmärretään
tiedettä, jonka kohteena ovat kansojen uskonnot,
yhteiskunnalliset olot, tavat ja tottumukset, elintavat,
asumukset, sanalla sanoen: kaikki, mikä kuuluu niiden
ulkoiseen ja sisäiseen elämään. Etnografiaa voitaisiin pitää
osana kulttuurihistoriaa, mutta kaikilla kansoilla ei ole
korkeammassa merkityksessä historiaa, vaan heidän historianaan
on juuri etnografia. (Castrénin luennoilta 1851–52)
Monitieteinen lähestymistapa valottaa tutkittavaa kohdetta
useista eri näkökulmista. Parhaimmillaan se luo sekä
tutkimusalojen että tutkijoitten välistä vuoropuhelua. Seura
haluaa tutkimuksellisin ja tiedonjulkaisullisin keinoin tukea
erityisesti pienten pohjoisten kansojen ja kulttuurien
henkiinjäämistä globalisoituvassa maailmassamme. Seura tukee
siksi erityisesti tutkimusta, joka rakentaa tutkittavien ja
tutkijain välistä tasa-arvoista vuorovaikutusta ja pyrkii
lisäämään erilaisten kulttuurien ymmärtämystä.