SUOMEN ETNOGRAFISEN SEURAN AIEKOKOUS
(Pohjoisen Etnografian seuran työnimi perustamisvaiheessa)
Pohjoisen Etnografian seuran aiekokouksessa paikalla oli seuran tulevaa hallitusta ja muuta jäsenistöä, mm. pj. Risto Pulkkinen, kunniajäsen prof. Juha Pentikäinen ja prof. Juha Janhunen. Kokouksessa käytettiin mielenkiintoisia puheenvuoroja etnografiasta, seuran profiilista, ja toimintaperiaatteista.
Aika: 6.11.2006 klo 18.00
Paikka: Helsingin Yliopisto, Uskontotieteen laitos, F216
Läsnä: Susanna Aarnio, Tiina Hyytiäinen, professori Juha Jantunen, Mira Karjalainen, Pia Kyyrö-Harju, Auli Oksanen, Anna Partanen, professori Juha Pentikäinen, Vesa Matteo Piludu, Outi Pohjanheimo, dosentti Risto Pulkkinen, Mikko Suutarinen, Susanna Virrankoski
I KOKOUKSEN AVAUS
Suomen Etnografisen seuran aiekokous avattiin klo 18.15.
II PUHEENJOHTAJAN JA SIHTEERIN VALINTA
Valittiin yksimielisesti Risto Pulkkinen aiekokouksen puheenjohtajaksi ja Susanna Aarnio sihteeriksi.
III AIEKOKOUKSEN SISÄLTÖ
Anna Partanen käytti ensimmäisen puheenvuoron kertomalla seuran syntyhistoriasta ja ns. karhukoplasta (Juha Pentikäinen, Risto Pulkkinen, Osmo Pekonen, Anna Partanen, Vesa Matteo Piludu ja Susanna Aarnio).
Risto Pulkkinen totesi seuraavaksi, että tässä aiekokouksessa halutaan keskustella:
1) Pohjoisen etnografian seuran perustamisen ideasta eli siitä, onko tarpeellista
perustaa seura.
2) Jos todetaan, että on tarpeellista perustaa seura, on syytä keskustella seuran
toiminta-alasta.
3) On myös tarpeellista perustaa seuralle työryhmä, jotta saataisiin perustettua
virallinen seura ja rekisteröityä se.
Puheenjohtaja totesi myös, että tarkoituksena on perustaa tieteellinen seura. Yksi tärkeä syy seuran perustamiselle on myös huoli Juha Pentikäisen työn jatkumisesta.
IV VAPAITA PUHEENVUOROJA SEURAN TOIMINTAPERIAATTEISTA
Aloitettiin allekirjoittamalla aiekokouksen ohjelma muistoksi historiallisesta kokouksesta.
Professori Juha Pentikäinen:
Seuran perustaminen on tarpeellista, koska olemme tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin 1963, kun olin mukana perustamassa NEFA:a. Silloin oli tärkeintä että saatiin aloitettua kenttäopetus. Kenttäseminaari pidettiinkin jo seuraavana vuonna.
Suomen Uskontotieteellinen Seura ja Temenos perustettiin myös 1963. Uskontotieteestä tehtiin selkeästi oppiaine, myös monitieteellinen oppiaine. Otin opetukseen mukaan mm. Castrenin uskontotieteen historian ja kenttätutkimusopetuksen. Suomalainen koulu toi suomalaisen perinteen, kenttätutkimuksen ja fenomenologian uskontotieteen piiriin. Kansainvälisesti paneeleissa on nämä alat todettu suomalaisen uskontotieteen vahvuudeksi, siksi mielestäni meidän on nyt otettava ne huomioon ja viedä juuri näitä asioita eteenpäin.
Haluan henkilökohtaisesti itse siirtyä hieman sivuun ja antaa muille työt. Mielestäni etnografia on juuri se nimi, joka profiloi tätä työtä. Etnografia tarkoittaa kenttätyötä, jossa tutkija on ollut kauan kentällä ja oppinut mm. yhteisen kielen tutkittavan kanssa. Tämän takia tämä nimi sopii seuran nimeksi.
Etnografia haluaa selkeästi erottua uskontoantropologiasta. Castrenin viimeiset puheet määrittelevät etnografian ja olen ylpeä tästä määritelmästä. Tällaisen seuran perustaminen oli mukana myös pitämässäni muistopuheessa Åke Hultkrantzin muistotilaisuudessa. Åke Hultkranz oli itse puhunut tällaisen seuran perustamisesta uskontotieteen laitoksen 30-vuotisseminaarissa. Kyseisen puheen voisi pitää etnografisen seuran perustamistilaisuudessa. Mielestäni juuri Åke Hultkranzin ja uskontotieteen laitoksen välinen yhteistyö on ollut hyvin merkittävää.
Risto Pulkkinen:
Monilla opiskelijoilla ja dosenteilla on syvä huoli etnografisen tutkimusperinteen jatkumisesta ja siksi tarvitaan nopeasti kentän vahvistamista.
Mira Karjalainen:
Haluan tarkennusta etnografian ja kansankulttuurin käsitteeseen. Kuuluisiko seuran toimintaan myös esimerkiksi hiphop-kulttuuri? Mielestäni seuran toiminta profiloituu tällä hetkellä vahvasti vain samanismiin. Myös seuran mahdollinen logo arveluttaa minua.
Risto Pulkkinen:
Ensimmäinen mielikuva seurasta pitäisi mielestäni olla pohjoisen etnografian tutkimus perinteisesti, mutta se ei välttämättä rajaa pois myös hiphopia.
Mira Karjalainen:
Onko siis seuran toiminnassa tavallaan alkuperäiskulttuuri ”aukikirjoitettuna”?
Susanna Virrankoski:
Entä tiibetin tutkijat?
Risto Pulkkinen:
Seuran toimintaan kuuluvat mielestäni kaikki uskonnot pienellä u:lla eli tutkimusalue on hyvin laaja.
Juha Pentikäinen:
Pohjoisuus määrittyy monella tavalla ja eri tavalla kuin arktisuus. Pohjoisen etnografian paradigma lähti liikkeelle jo ennen Malinowskia kentälle lähteneiden suomalaisten tutkimusmatkailijoiden aloittamana. Tästä lähdetään liikkeelle seuran perustamisessa, mutta se ei tietenkään sulje pois muita etnografisia tai antropologisia juttuja pois. On kuitenkin olemassa tietty oma leima, jossa kansanusko ja pohjoisuus ovat tärkeintä.
Pia Kyyrö-Harju:
Ensimmäisenä tulee mieleen pohjoisuus, samanismi ja pohjoinen kansanusko.
Vesa Matteo Piludu:
Etnografisen seuran sisällä on tuettava eri näkökulmia. On otettava mukaan folkloristiikka, suomalais-ugrilainen laitos, Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitos. Pitäisi luoda paljon yhteistyötä ja kontakteja, ja mukaan pitäisi saada myös semiotiikan elementti, kuten esimerkiksi Repovesi-projekti, jossa olen mukana.
Mira Karjalainen:
Selkeä profiloituminen on olennaista.
Risto Pulkkinen:
Profiloitumisesta on selkeä näkemys, mutta sen ”aukikirjoittaminen” on tärkeää.
Anna Partanen:
Olennaista on etnografiseen tutkimustraditioon nojaaminen.
Susanna Virrankoski:
Pohjoisen tutkimusetnografian puhumisfoorumi on tutkijoille hyvin olennaista, ja tässä tällainen seura on hyvin tärkeä. Myös kaikenlainen julkaisutoiminta ulospäin, yhteydet mediaan, näyttelyiden järjestäminen on oltava mukana. Tärkeintä on tuoda kansanuskoa ja kansanperinnettä ulospäin.
Juha Janhunen:
Pohjoinen etnografia on ehdottomasti oltava seuran nimessä mukana. Kansainväliset yhteydet ovat myös tärkeitä, ja varsinkin profiloituminen kansainväliseen suuntaan. Tämän takia ensisijaisesti englanninkielinen nimi voisi ehkä olla parempi. Seuralla täytyy olla myös tarpeeksi aktiivisia jäseniä, on aina suuri kysymys, jaksaako tällainen seura pysyä koossa. Etnografinen seura menee ehkä eniten päällekkäin Suomalais-Ugrilaisen Seuran kanssa.
Juha Pentikäinen:
Englanninkielinen nimi on ehdottomasti paras. Neljäs maailma liitetään siihen helpoimmin. Esimerkiksi Italiassa on myös kiinnostusta tällaiseen toimintaan. Näyttelytoiminnan tiimoilta on tulevalla seuralla esimerkiksi Castren-seuran tuki kyseisen seuran sihteerin mukaan. Eli olisi hyvä järjestää tapahtumia yhteistyössä vanhempien seurojen kanssa.
Risto Pulkkinen:
On olennaista saada tulevaisuudessa tieteellisen seuran status.
Susanna Aarnio:
Saadaksemme virallinen tieteellisen seuran status meidän pitää aktiivisesti toimia seurana viisi vuotta. Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseuraksi valitsemisen edellytyksenä on, että seuramme on rekisteröity yhdistys, joka on osoittanut edistävänsä tieteellistä tutkimusta.
Seuran toiminnan pitää olla vakiintunutta, eli sen aktiivisen toiminnan on siis pitänyt kestää vähintään viisi vuotta. Viiden vuoden kuluttua TSV:ltä haetaan virallinen tunnustus eli jäsenyys, jonka jälkeen seuran on mahdollista hakea mm. valtiolta rahoitusta. On erityisen tärkeää laittaa seuran perustamisvaiheessa perustamiskirjan tarkistuspykäläksi juuri ”tieteellisen toiminnan harjoittaminen”. Tätä pitää siis erityisesti korostaa.
Mira Karjalainen:
Haluan vielä tuoda esille huolestuneisuuteni liiallisesta profiloitumisesta samanismiin. Moderni kansanusko pitäisi tuoda mukaan seuran juttuihin.
Juha Pentikäinen:
Seuran toiminta voisi profiloitua kansanuskoon ennen ja nyt ja kaikenlaiseen etnografiseen kenttätyöhön. Seura kokoaa yhteen etnografisen tutkimuksen ja kansanuskon tutkimuksen. Castrenin määritelmä tutkimustavastaan profiloi tätä:
”Etnografia on vanhan asian uusi nimitys. Sillä ymmärretään tiedettä, jonka kohteena ovat kansojen uskonnot, yhteiskunnalliset olot, tavat ja tottumukset, elintavat, asumukset, sanalla sanoen: kaikki, mikä kuuluu niiden ulkoiseen ja sisäiseen elämään. Etnografiaa voitaisiin pitää osana kulttuurihistoriaa, mutta kaikilla kansoilla ei ole korkeammassa merkityksessä historiaa, vaan heidän historianaan on juuri etnografia.”
Risto Pulkkinen:
Kokous on siis väljän määrittelyn kannalla, emmekä rajaa esimerkiksi kansankulttuuria pois.
Pia Kyyrö-Harju:
On ollut erittäin huolestuttavaa, että koko tämä kansanuskoalue oli valumassa pois laitokselta. Professori Pentikäinen on lähdössä, Risto Pulkkinen ei ole laitoksella opettamassa. Ihmiset ovat olleet koko ajan hyvin kiinnostuneita ja kysyneet, mistä suomalaisesta kansanuskosta saa tietoa, myös ulkomaalaiset.
Mira Karjalainen:
Tähän tarkoitukseen opintopiirit ovat tärkeitä ja siihen seura on hyvä. Muuten kasvaa sukupolvi ilman tietoa esimerkiksi kenttätyöstä.
Risto Pulkkinen:
Olemme siis suurin piirtein yksimielisiä seuran toimintaperiaatteista. Jäljellä on vielä työryhmän perustaminen.
V TYÖRYHMÄN PERUSTAMINEN
Ehdotusten jälkeen päätettiin, että työryhmän puheenjohtajana toimii Risto Pulkkinen. Muita jäseniä ovat: Tom Sjöblom, Professori Juha Jantunen, Osmo Pekonen, professori Juha Pentikäinen, Susanna Aarnio, Anna Partanen, Mira Karjalainen, Vesa Matteo Piludu, Auli Oksanen ja Tiina Hyytiäinen. Mika Kalakoski oli tarkoitus pyytää myöhemmin työryhmän jäseneksi.
VI PERUSTAMISKOKOUKSEN AJANKOHTA
Päätettiin, että tammikuussa 2007 pidetään seuran perustamiskokous.
Seuraava seuran perustamispalaveri pidetään 30.11.2006 uskontotieteen laitoksella seminaarihuoneessa F216.
VII AIEKOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN
Puheenjohtaja päätti Suomen etnografisen seuran aiekokouksen klo 19.40.
Sihteeri Susanna Aarnion huomautus:
Aiekokouksen pöytäkirjan kolmas kohta on poikkeuksellisesti keskustelumuodossa, koska kokouksessa oli olennaista juuri seuran toimintaperiaatteita pohtiva vapaa keskustelu. Työryhmän on ehkä hyvä palauttaa mieleen seuran jatkotoimenpiteitä suunnitellessa nämä tärkeät aiekokouksessa esille tulleet mielipiteet.